Lauantai 4. joulukuuta 04

Nyt miehistö joutui jo totisiin purjehdustöihin. Koettiin ensimmäiset squallsit, ja tietysti yön pimeimpinä hetkinä. Squallsit ovat matalalla roikkuvia sadepilviä jotka aiheuttavat hetkellisiä kovia tuulia. Ne kestävät vain parikymmentä minuuttia, jolloin tuulen nopeus voi nousta yli 20 metriin sekunnissa, ja aiheuttavat varsinkin yöllä ylimääräistä vipinää veneessä. Me vedimme genuan sisään ja reivasimme ison. Ensimmäisellä kerralla kokemus on hieman pelottavakin. Tulikaste oli kuitenkin onnistuneesti ohitettu.
Gps kenkkuilee. Ei tykkää yötyöstä.
Yö oli muutenkin tapahtumia täynnä. Genaakkerin nostin katkesi ja purje putosi mereen. Kovassa vauhdissa se luonnollisesti pyrki veneen alle. Pitkän taistelun jälkeen se kuitenkin saatiin nostettua kannelle.
Lauantai 157 mailia kartalla
Kyytiä luvassa. Tämä kovan tuulen rintama on mukavampi kohdata päivällä kuin yöllä.

Sunnuntai 5. joulukuuta 04

Vauhdikkaan yön jälkeen herättiin aurinkoiseen sunnuntaiaamuun. Lämpöä tavalliset 30 astetta. Miehistö ei kuitenkaan valita. Yö meni reippaissa tuulissa ja reippaalla 7-8 solmun vauhdilla.
Miekkakalan pyydystäminen on mukavaa puuhaa, mutta syöminen ei. Yksien kalapihvien kokemuksella uskallamme näin todeta. Puuta emme ole syöneet, mutta puulta se maistui. Yhteisellä päätöksellä ja pyydystäjän ehdotuksesta Atlantin herkku heitettiin takaisin mereen.
Mutta avomeripurjehdus on muutakin kuin kalastamista ja syömistä. Se on myös generaattorin korjaamista. Reijo on puuhastellut jo päivien ajan mokoman härvelin kanssa. Toivoa on, että se saadaan kuntoon ennen maaliin tuloa.
Sunnuntai 178 mailia kartalla
Vinssiorjat työnsä ääressä.

Maanantai 6. joulukuuta 04

Elämä ei ole pelkkää juhlaa, se on myös aalloilla tanssimista. Takana mukava kuutamoyö.
Tänään isänmaa juhlii ja Heikkikin täyttää 44 vuotta.
Juhlien kunniaksi Esmeraldan peräkaiteeseen nostettiin LPS:n lippu. Kipparin päätöksellä se päätettiin pitää siellä koko loppumatkan. Ruoka ei veneestä lopu, mutta se vähenee ja sorttimentti supistuu. Itsenäisyyspäivän illallinen on Cornell Beefistä tehtyä mureketta, joka huuhdeltiin alas juhlavasti hyvällä kuohuviinillä. Taisi olla Brutia.
Sibeliuksen Finlandiaa olisi kaivattu, mutta kun sitä ei löytynyt levyvalikoimasta. Tyydyimme reggae-musiikkiin.
Heikki pukeutui Esmeraldan edustuskauluspaitaan ja sai lahjaksi puolihävyttömän sikasolmion. Jallu ei laulanut Siniristilippummea ja muutenkin päivä meni hyvin.
Poikkeuksellinen itsenäisyyspäivä kääntyi illaksi ja yöksi.
Maanantai 197 mailia kartalla.
Heikki 44v. ja sikasolmio. Kippari juhlii epävirallisemmin.

Tiistai 7. joulukuuta 04

”Tylsä” päivä. Ei mitään tekemistä. No vene kulkee kyllä vauhdikkaasti kuten jo muutaman päivän ajan on tehnyt.
Squallseja on öisin, mutta ei päivällä. Päivisin niitä jopa toivoisi vauhdittamaan matkaa. Miehistössä esiintyy jo lievää maaliintulokuumetta. Kivaahan tämäkin on, mutta maaliin halajaa merimiehen mieli. Kelit lämpenevät ja tuulikin paranee lähestyessämme St. Luciaa.
Pitkästä aikaa näimme myös muita veneitä. Oyster 55 ajoi spinnulla kaukana horisontissa.
Tiistai 194 mailia kartalla.
Aurinko laskee länteen. Sinne mekin halajamme, sillä siellä sijaitsee maali

Keskiviikko 8. joulukuuta 04

Ajatus maaliintulosta pyörii miehistön päässä. Tuulta on reippaasti ja niin myös vauhtia, 7-9 solmua. Päivä on pelkkää odottelua. Mukavissa tunnelmissa ja olosuhteissa kuitenkin.
Ennen auringon laskua näemme jo Pitonin huipun horisontisssa. Matka on kuitenkin vielä 4-5 tuntia.
Ilta hämärtyy ja tunnelma tiivistyy. Pitkästä aikaa valoja on pimeässä yössä. Oikealla näkyy Martiniquen kajastus. Vasemmalla hohtavat St. Lucian valot.
Sisääntulo Rodney Bayhyn ja maaliin on jännittävä hetki. Maalilinjan ylitettyämme kiitämme kippari ja onnittelemme itseämme. Oli mukavaa olla merellä, mutta ei maaliin tulokaan hassummalta tunnu.
Kello 23 kiinnitämme Esmeraldan laituriin. Vastassa on ARCin edustajat, kaunis nuori nainen ja mies ARCin keltaisessa paidassa. Tervetuliaistoivotusten ja onnitteluiden lisäksi saimme hedelmäkorin ja mukilliset rommia.
Istuimme sitloorassa ja muistelimme 17 päivän purjehdustamme yli Atlantin. ”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.”
Tiistai 194 mailia kartalla
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa