Loppukommentit

Esmeraldan lopullinen sijoitus oli 2. katamaraaneista. Voitimme Timaijoksen, Catana 582 huippumodernin katamaraanin, josta olemme ylpeitä. Lopullinen kokonaissijoitus oli 50 yli 200sta veneestä. Katso ARCn sivuilta lopulliset tulokset.

Reijo Tsutsunen, kippari: Mukava oli tehdä toinen Atlantin ylitys kun tiesi vähän enemmän mitä on tulossa ja mihin varautua. On hyvä fiilis nyt todeta, että uuteen Lagooniin asetetut toiveet on toteutunee – ylittyneetkin.
Jälleen kerran mukaan läksi ensi kysymällä kolme ”hyvää tyyppiä” purjehtijoita, jotka hoiti oman hommansa kunniakkaasti. Erityinen kiitos Makelle joka vastasi siitä että miehistön elopaino ei päässyt romahtamaan matkalla – päinvastoin.
Tulokseen 50. vene maalissa pitänee olla hyvin tyytyväinen, vaikka matka otettiin rennosti ja varman päälle. Ilman turhia paineita. Reitin valinta oli hyvä ja veneen normaali matkavauhti riitti meille. 3015 mailia keskinopeudella 7,15 solmua. Tulipa todistettua, että katti kulkee myös suorassa myötäisessä virsuilla. Näin tultiin yli puoli matkaa sen jälkeen, kun spinnu repesi toisena purjehduspäivänä.

Jari Halmesuo: Kattipurjehdus on oma lajinsa. Katamaraani on ainoa oikea väline Atlantin ylitykseen. Hyvän sääpalvelun arvoa ei voi liikaa korostaa. Siitä kiitos Santtu Tsutsuselle, joka Suomesta käsin antoi meille tietoa säästä. Toisin kuin edellisellä reissulla, nyt vältimme kaikki tyynet.
Miehistössä oli hyvä henki, joten joukkoon oli helppo sopeutua. Porukasta näki, että kaikki olivat kokeneita veneilijöitä, jotka ottavat toiset huomioon. Minkäänlaista eripuraa ei koko reissulla esiintynyt.

Heikki Räisänen: Erittäin hieno reissu. Iso juttu monessakin mielessä. Monet puhuu, että pitäisi lähteä tällaiselle reissulle, mutta harva kuitenkaan pääse puheita pidemmälle. Minulle tämä oli ensimmäinen katamaraanipurjehdus. Hieno vene, vaikka välillä ei muista purjeveneessä olevansakaan. Meno on niin tasaista. Kippari tyyneys joka tilanteessa on hatun noston arvoinen asia. Sopu ja huumori säilyi koko neliviikkoisen yhdessäoloajan.

Markku Teräväinen: Hyviä hetkiä oli paljon. Huonoja ei ollenkaan. Ehkä hienoin hetki oli kuitenkin maalilinjan ylitys 17 merellä vietetyn vuorokauden jälkeen. Kyllä siinä tunteessa oli pientä ylpeyttäkin. Miekkakalan taltuttaminen jää myös mukaviin muistoihin vaikka ei maultaan varsinaista herkkua ollutkaan.
Jallun ja Heikin hulvaton huumori piristi silloin kun väsy vaivasi.