Lauantai 20. marraskuuta

Lähtöpäivä lähestyy, siirtomiehistö on palannut Suomeen, Jari (Jallu), Heikki ja Markku lensivät Las Palmasiin keskiviikkona. Välipäivät ennen sunnuntain starttia on käytetty veneen varusteluun, mikä ei olekaan ihan pikkujuttu. Kippari hoiti veneen varusteluun ja ARCin katsastukseen liittyvät asiat. Katsastusmääräykset ovat kohtuullisen tiukat, onhan kyse kuitenkin valtameren ylityksestä.
Oma lukunsa on ruokien ja juomien ostaminen.

Me kuten kai useimmat venekunnat ostimme kaikki ruoat El Corte Inglese –nimisestä keskustan tavaratalosta. Ostosten tekeminen vei useita tunteja ja pakkaaminenkin tunnin verran. Itse ei toki tarvinnut pakata, homma hoitui neljän espanjattaren voimin. Me seurasimme myötätunnolla senjoriittojen uurastusta. Launeen Sittarilla olisi hermot palaneet, täällä ei edes aika käynyt pitkäksi. Lopulta seitsemän isoa ostoskärryllistä oli pakattu. Tavarat luvattiin tuoda satamaan vielä saman päivän aikana. Tulivat tietysti vasta seuraavana päivänä, mikä oli lopultakin parempi vaihtoehto ruokien säilymisen kannalta.

Illan jo hämärtyessä ja jokailtaisten sponsorikokkareiden, tänä iltana isäntänä oli purjehdusmittareita valmistava Raymarine, valmistauduimme kaupungille lähtöön.Kokkareet olivat aika tylsät, joten syömään. Jallu ei aneluistaan huolimatta päässyt kiinalaiseen vaan joutui tyytymään länsimaiseen. Ruoka oli kuitenkin hyvää.

Aamulla tulivat edellisenä päivänä ostamamme ruoat. Kun pakettiautollinen tavaroita oli nostettu laturille nauratti ja itketti. Mihin tuon kaiken saa veneeseen sopimaan. Jos ostoksilla oli edellisenä päivänä vierähtänyt muutamia tunteja, meni tavaroiden pakkaamiseen lähes koko päivä. Tosin operaatiota hidasti se, että Markku oli lupautunut hoitamaan homman yksin. Näin siksi, että hän veneen kokkina tiesi jatkossa, mistä mikäkin tavara löytyy. Toivottavasti.

Urakkaa tosin helpotti se, että Reijo kipparina lupautui hoitamaan juomien sijoittamisen. Sekään ei ollut ihan vähäpätöinen urakka. Kaikkiaan ruoka- ja juomalaatikoita oli kai kolmisenkymmentä.
Jallu ja Heikki olivat lupautuneet poikkeamaan kaupassa. Kolmen tunnin piipahduksen selitti se, että pojilla oli Garmin-”navigaattori”. Kolmensadan metrin päässä oleva puoti löytyi yllättäen pari kilometriä kauempaa.

Illalla velvollisuudentunto pakotti meidät taas joihinkin tylsiin sponsoribileisiin. Itse asiassa siellä oli ihan mukavaa. Paikalla oli suurin osa mukaan lähtevistä suomalaisista, ja oli mukavaa vaihtaa kuulumisia. Ja koska kilpailusta on kyse, piti muutama vetokin lyödä sijoituksista. ”Häviätte ainakin pari päivää”, että silleen.

Sunnuntai 21. marraskuuta 04

Vihdoin koitti lähtöpäivä. Valmistelupäivät olivat ihan mukavia ja nostattivat mukavasti lähtötunnelmaa, mutta kaikilla mieli halaji jo merelle. Lähtöä odotellessa soitettiin viimeiset kuulumiset kotiväelle ja ystäville.

Lämpöä oli tavanomaiset 24-25 astetta. Sää oli muuten mukava, mutta purjehduksen kannalta tuulta oli vähän, vain 3-4 metriä.
Pikku hiljaa lähdön lähestyessä veneitä lähti satama-altaasta merelle. Me lähdimme pari tuntia ennen starttia. Reijo kävi vielä ennen lähtöä mastossa tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.
Startti tapahtui kolmessa osassa, puhtaat kilpaveneet ensimmäisenä ja cruisailijat perässä.

Lähdöt sujuivat ilman suurempia ongelmia. Tuuli oli kuitenkin niin hiljainen, että monet pistivät moottorit käyntiin muutaman minuutin kuluttua lähdöstä. ARCin sääntöjen mukaan koneella sää halutessaan ajaa, mutta siitä saa aikasakkoa.
Parin tunnin ajon jälkeen edessämme on vain 5-6 venettä, joten katamaraani on nopea koneellakin.
Odottelemme ensimmäistä yötä Atlantilla.